Skip to content

VUODEN MUSIIKKIVIDEO 2022

Kuvaaja: Tero Ahonen

ALEKSANTERI HAKANIEMI

Mä voisin rakastua

Ohjaaja: Jack Murda & Atte Digital

LEVY-YHTIÖ: Sony Music
Tuotantoyhtiö: BONGOBONGO

Huhtikuussa 2020 laulaja-lauluntekijä Aleksanteri Hakaniemi oli tullut tienristeykseen.

Takana oli kaksi levyä, liuta kulta- ja platinasinkkuja, massiivista medianäkyvyyttä, gaalaehdokkuuksia ja -esiintymisiä sekä satoja keikkoja ympäri Suomen. Kahdeksan vuotta artistin elämää vailla taukoja tai lomia oli antanut paljon, mutta lopulta vienyt kaiken. Nyt pajatso oli täysin tyhjä.

Aleksanteri päätti hypätä sivuun artistiuraltaan ja tutustua itseensä. Mitään aikarajaa hän ei itselleen antanut. ”Kestäköön niin kauan, kunnes tiedän kuka mä olen, ja mitä mä elämältäni haluan. Ja jos päädyn siihen, että artistin ura ei ole enää mua varten, niin sekin on vaan hyväksyttävä”, Aleksanteri ajatteli. Päätös tuntui heti oikealta ja valtava taakka putosi harteilta saman tien.

”Ulospäin elämäni näyttäytyi varmasti upealta, mutta totuus oli täysin päinvastainen. Olin vuosikausia kuin jossain unitilassa ja mikään ei tuntunut yhtään missään. Olin saavuttanut unelmani menestyksekkäästä artistiurasta, mutta sisälläni oli tyhjää. Ja mitä pahemmalta tuntui, sitä enemmän yritin tehdä itsestäni aina vaan kiinnostavampaa ja räiskyvämpää versiota. Etäännyin kavereista, perheestä ja parisuhteesta ja masennuin niin pahasti, että tarvitsin lääkehoitoa. Ainoa mikä merkitsi, oli menestys artistina. Se meni ihan kaiken edelle. Ja kun ekaa kertaa homma meni vihkoon ja joku sinkku ei menestynytkään niin hyvin kuin oletin, niin olin todella ahdistunut kuukausikaupalla. ’Nyt ne vittu tajus, että mä en osaa yhtään mitään’. Lopulta vastassa oli seinä. Siinä kohtaa totaalinen irtiotto kaikesta oli ainoa tapa selvitä”, Aleksanteri kertoo.

Tauon aikana mielessä pyöri erityisesti yksi kysymys: Kuka mä olen ilman artistiutta?

”Ymmärsin, että en voi rakentaa identiteettiäni artistiminäni ja sen menestymisen varaan. Päätin kohdata kaikki kipeät asiat silmästä silmään ja laitoin prioriteettini uusiksi. Nyt tärkeintä oli oma hyvinvointi. En tiedä mitä olisi käynyt, ilman tätä prosessia. Olisin ehkä muutaman vuoden tässä pyörinyt ahdistuneena ennen kuin olisin palanut lopullisesti loppuun”.

Kevään ja kesän 2020 aikana Aleksanteri vietti paljon aikaa yksikseen ja teki mitä huvitti. Pikkuhiljaa hän huomasi ilon ja rauhan palanneen elämään. Paineeton tila synnytti myös  tukun uusia lauluja. Kiinnostavaa oli, että ne tulivat eri lähtökohdista kuin aiemmin.

”Olin hypännyt tarkoituksellisesti sivuun valokeilasta ja yhtäkkiä huomasin, että uudet biisini eivät ole enää minäkeskeisiä vaan olen niissä tarkkailijan asemassa. Kamera ei enää kuvaa mua, ja se näkyy myös uusissa biiseissä. Se tuntuu todella hyvältä ja luontevalta”, 

Ehkä joskus tiedän miksi -albumi julkaistiin helmikuussa 2022. Levyn focus singlenä toimii levyn avauskappale Mä voisin rakastua suhun, josta tehtiin ujpea Atte Merikallion ohjaama ja nuoren näyttelijälupaus Benjamin Willamon tähdittämä musiikkivideo.

“Tämä on tärkeä kappale. Se syntyi sana kerrallaan. Kirjoitin elämän mittaisesta saavuttamattomasta rakkaudesta. Rippileiristä, abivuodesta, Tervasaaren vapusta ja puistosta. Kappale tuntui levyn avausraidalta. Toivoin levy-yhtiöltä kappaleesta musiikkivideota. Tuntui, että tämä koko matka haluaa herätä visuaalisesti henkiin. Rakkauden etsimistä on tehty myös itseään kohti”, Aleksanteri kertoo kappaleesta ja videosta.

Kuvaaja: Nana Simelius

Gasellit

Pakko relaa ennenku mä delaan

Ohjaaja: kaverikarim

Levy-yhtiö: Sony Music
Tuotantoyhtiö: BONGOBONGO

Gasellien helmikuussa 2021 julkaistu kuudes studioalbumi Zen nosti viimeistään yhtyeen suomiräpin raskaaseen sarjaan. Levy ylitti platinarajan pian julkaisunsa jälkeen ja nousi julkaisupäivänään Spotifyn globaalin albumilistan sijalle 10. Yhtye pokkasi Emman vuoden rap/r&b -kategoriassa ja esitti myös gaalassa livenä Zen-albumin nimikappaleen yhdessä Onni Boin ja Ahjo Ensemble -kuoron kanssa.

Toukokuussa 2022 julkaistiin  yhtyeen tulevan albumin ensimmäinen  single Pakko relaa ennenku mä delaan, joka on Gasellien ylistyslaulu rokulipäiville ja relaamisen tärkeydelle.

”Moni jättää itselleen muistilappuja jääkaapin oveen tai kylppärin peiliin. Sellasessa voi lukee vaikka että ”muista ottaa lääkkeet” tai ”muista viedä roskat.” Meidän lapussa lukis: ”Muista relaa.” Sen lapun sijaan me kirjotettiin kokonainen biisi muistuttamaan itseämme siitä, miten kingiltä sillon tuntuu kun osaa ottaa rennosti”, yhtye kertoo.

Gasellit myös elää niin kuin saarnaa, sillä biisissä esitellyt rentoutumismetodit on jo käytössä myös oikeassa elämässä.

”Ei kiinnosta eikä ehkä oo varaakaan flexaa rahalla, mut unenlaadussa mä alan olee aika varmasti suomiräpin kärkiosastoa!”, kertoo Päkä.

Pakko relaa ennen kun mä delaan -musiikkivideon on ohjannut kaverikarim. Se ammentaa visuaalisen inspiraationsa 2000-luvun alun rap-videoiden maailmasta, jossa voisi myös helposti seikkailla vaikka Busta Rhymes.

”Ollaan super haipeissa, että videosta välittyy nyt se Gasellien oma fantasiamaailma, missä juomat on aina kylmiä, lowriderit kulkee ja Biggie-aurinko paistaa”, yhtye kertoo.

 

Kuvaaja: JOALIN

JOALIN

Angelito

Ohjaaja: kaverikarim

Levy-yhtiö: 11 ONES
Tuotantoyhtiö: Butterfly Living

21-vuotias monilahjakas laulaja, tanssija ja sosiaalisen median vaikuttaja Joalin on juuri julkaissut debut EP:nsä “I’m The One” itse kuvatun ja ohjatun videon rinnalla. Joalin on Suomessa syntynyt ja Meksikossa, sekä Espanjassa kasvanut, näin ollen hänen kirjoituskielensä on Espanja. Nuoren artistin soundi on mielenkiintoinen sekoitus kulttuureja, joiden ympäroimänä hän on kasvanut kuten reggaeton ja bachata joihin sekoittuu taidokkaasti pohjoismaista melankolisuutta. Joalin on luova artisti vahvalla visiolla ja voittamattomalla intohimolla musiikkiin.

Kuvaaja: Jirina Alanko

Maija Vilkkumaa

Äidinmaa

Ohjaaja: Emilia Hernesniemi

Levy-yhtiö: Kaiku Entertainment
Tuotantoyhtiö: Flashland Oy

Suomen rakastetuimpiin laulunkirjoittajiin lukeutuva Maija Vilkkumaa on koko uransa ajan toiminut tienraivaajana ja suunnannäyttäjänä. Hän on laajentanut käsityksiä siitä, mitä kaikkea suomalainen nainen ja rockmuusikko voi tehdä ja nyt edessä on taas yksi ylitettävä silta – on pioneerityötä olla 50-vuotias rockmuusikkonainen Suomessa.

Maija Vilkkumaa julkaisi lokakuussa huikean vastaanoton saaneen, kahdeksannen studioalbuminsa 1973. Vilkkumaan syntymävuoden mukaan nimetyn albumin viimeinen single oli pysäyttävä Äidinmaa, jonka Vilkkumaa kirjoitti, koska hän koki, ettei isänmaallisuuspuhe täysin vastaa sitä tapaa, jolla hän rakastaa kotimaataan Suomea. 

Kappaleen tekstistä tuli todella kuvallinen ja syntyi ajatus musiikkivideon tekemisestä. Yhteistyössä Jussi-palkitun elokuvaohjaaja Emilia Hernesniemen kanssa tehtiin musiikkivideo, joka yhdistää kauniisti ja saumattomasti nykyhetken Maija Vilkkumaan sekä laajasta arkistomateriaalista löytyneet naisten tarinat.

”Otin yhteyttä Emilia Hernesniemeen, jonka upean Hei Hei Tornio -lyhytelokuvan olin juuri nähnyt ja ryhdyimme toimeen. Videolla käytettiin paljon arkistomateriaalia ja kuvattiin materiaalia myös minusta. Emilian lyyrinen kädenjälki näkyy tässä todella ihanasti. Halusimme nostaa suomalaisten naisten tarinoita tähän videoon ja se, miten Emilia löysi nämä tarinat vanhoista kuvanauhoista, niin se oli todella lyyris-eeppistä”, kertoo Maija Vilkkumaa.

Kuvaaja: kaverikarim

Mikael Gabriel

nallekarkit feat. jvg

Ohjaaja: kaverikarim

Levy-yhtiö: Universal Music
Tuotantoyhtiö: BONGOBONGO

Lukuisten menestysalbumien sekä radio- ja Spotify-hittien myötä MG on vakiintunut yhdeksi maamme kysytyimmistä ja seuratuimmista artisteista. Hän on vuosien aikana sujuvasti kulkenut räpin ja hiphopin kautta popin pariin. Syksy 2022 on kuitenkin vienyt MG:n taas sinne, mistä kaikki alkoi. Tiivistunnelmainen Vainois oli ensimmäinen single tulevalta räppialbumilta, sitä seurasivat Cledosin ja TheoFuegon tähdittämät sinkut Drama ja Kilogram. Syksy toi tullessaan Aika on rahaa -singlen, jolla vieraili William ja marraskuussa tiskiin jysähti kokonainen räppialbumi. Albumin singlejä siivittivät New Yorkissa kuvatut musiikkivideot.

Kuvaaja: Rainer Geselle

Sin cos tan

Endless

Ohjaaja: Juho Risto Aukusti Lähdesmäki

Levy-yhtiö: Solina Records

Juho Paalosmaan ja Jori Hulkkosen kansainvälisesti menestynyt Sin Cos Tan -yhtye julkaisi 2010-luvun alkupuoliskolla kolme täyspitkää ja tyylipuhdasta arvostelumenestyksiksi noussutta albumia ja yhden EP:n, sekä keikkaili ahkerasti klubeilla ja festareilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Yhtyeen musiikkia on voinut myös kuulla niin monissa elokuvissa kuin tv-sarjoissa.

Sin Cos Tanin suvereenin tyylipuhdas elektroninen popmusiikki on tyylilajinsa ihaninta kotimaista antia. Jori Hulkkosen konevelhous yhdistettynä virheettömästi ja pettämättömällä tyylitajulla kirjoitettuihin melodioihin maalaa upottavaia äänikuvia, jotka ovat täynnä kaunista säksätystä, synamattoja ja kuulaana kaikuvia iskuja. Vastavoimana vähintään yhtä merkittävä osa duon ilmaisua on Juho Paalosmaan voimakas ja kaunis dramatiikalla kuorrutettu laulutyyli. Sin Cos Tan on sielukasta, tummaa, tanssittavan itkettävää, kirkasta ja lämmintä popmusiikkia.

Pitkähkön tauon jälkeen yhtye on jälleen aktivoitunut ja julkaisi uuden albumin Living in Fear syksyllä 2022. Uusimmalla, neljännellä albumillaan yhtye vapauttaa tinkimättömän soundinsa ja energiansa kaaosta ja pelkoa käsittelevään maailmaan. Tuloksena on ajattoman popmusiikin helmi, joka todistaa kaksikon olevan luovien voimiensa huipulla.

Living in Fear on Sin Cos Tan -duon neljäs ja kenties odotetuin levy yhtyeen elinaikana. Kahdeksan vuoden hiatuksen jälkeen julkaistu kymmenraitainen purskahtelee luovuutta ja housenkin elementtejä synthpopin raameissa.

Omalle tasolleen levyn nostavat huikeat sävellykset ja todella tukeva ja lihaksikas soundi. Levyä edeltäneet singlet (You Again, More Than I Can Love, Tightroped) ovat kaikki vahvoja, toisistaan eroavia ja persoonallisia helmiä, mutta ei levyllä oikeastaan ole heikkoja vetoja. Esimerkiksi Killing Dreams olisi kontrafaktuaalissani nimeltään Another Way To Die ja seuraavan Bond-elokuvan nimibiisi.

Living In Fear on häpeilemätön ja älykäs levy, joka ei tunnelmoidessaankaan mene sieltä mistä aita on matalin: ei syntetisaattoreihin nojailua yrityksenä approksimoida sateisesta kadusta heijastuvia neonvaloja vaan pelkkää maaliin saakka kirkastettua popmusiikkia.