VUODEN MUSIIKKIVIDEO 2022

Huhtikuussa 2020 laulaja-lauluntekijä Aleksanteri Hakaniemi oli tullut tienristeykseen.

Takana oli kaksi levyä, liuta kulta- ja platinasinkkuja, massiivista medianäkyvyyttä, gaalaehdokkuuksia ja -esiintymisiä sekä satoja keikkoja ympäri Suomen. Kahdeksan vuotta artistin elämää vailla taukoja tai lomia oli antanut paljon, mutta lopulta vienyt kaiken. Nyt pajatso oli täysin tyhjä.

Aleksanteri päätti hypätä sivuun artistiuraltaan ja tutustua itseensä. Mitään aikarajaa hän ei itselleen antanut. ”Kestäköön niin kauan, kunnes tiedän kuka mä olen, ja mitä mä elämältäni haluan. Ja jos päädyn siihen, että artistin ura ei ole enää mua varten, niin sekin on vaan hyväksyttävä”, Aleksanteri ajatteli. Päätös tuntui heti oikealta ja valtava taakka putosi harteilta saman tien.

”Ulospäin elämäni näyttäytyi varmasti upealta, mutta totuus oli täysin päinvastainen. Olin vuosikausia kuin jossain unitilassa ja mikään ei tuntunut yhtään missään. Olin saavuttanut unelmani menestyksekkäästä artistiurasta, mutta sisälläni oli tyhjää. Ja mitä pahemmalta tuntui, sitä enemmän yritin tehdä itsestäni aina vaan kiinnostavampaa ja räiskyvämpää versiota. Etäännyin kavereista, perheestä ja parisuhteesta ja masennuin niin pahasti, että tarvitsin lääkehoitoa. Ainoa mikä merkitsi, oli menestys artistina. Se meni ihan kaiken edelle. Ja kun ekaa kertaa homma meni vihkoon ja joku sinkku ei menestynytkään niin hyvin kuin oletin, niin olin todella ahdistunut kuukausikaupalla. ’Nyt ne vittu tajus, että mä en osaa yhtään mitään’. Lopulta vastassa oli seinä. Siinä kohtaa totaalinen irtiotto kaikesta oli ainoa tapa selvitä”, Aleksanteri kertoo.

Tauon aikana mielessä pyöri erityisesti yksi kysymys: Kuka mä olen ilman artistiutta?

”Ymmärsin, että en voi rakentaa identiteettiäni artistiminäni ja sen menestymisen varaan. Päätin kohdata kaikki kipeät asiat silmästä silmään ja laitoin prioriteettini uusiksi. Nyt tärkeintä oli oma hyvinvointi. En tiedä mitä olisi käynyt, ilman tätä prosessia. Olisin ehkä muutaman vuoden tässä pyörinyt ahdistuneena ennen kuin olisin palanut lopullisesti loppuun”.

Kevään ja kesän 2020 aikana Aleksanteri vietti paljon aikaa yksikseen ja teki mitä huvitti. Pikkuhiljaa hän huomasi ilon ja rauhan palanneen elämään. Paineeton tila synnytti myös  tukun uusia lauluja. Kiinnostavaa oli, että ne tulivat eri lähtökohdista kuin aiemmin.

”Olin hypännyt tarkoituksellisesti sivuun valokeilasta ja yhtäkkiä huomasin, että uudet biisini eivät ole enää minäkeskeisiä vaan olen niissä tarkkailijan asemassa. Kamera ei enää kuvaa mua, ja se näkyy myös uusissa biiseissä. Se tuntuu todella hyvältä ja luontevalta”, 

Ehkä joskus tiedän miksi -albumi julkaistiin helmikuussa 2022. Levyn focus singlenä toimii levyn avauskappale Mä voisin rakastua suhun, josta tehtiin ujpea Atte Merikallion ohjaama ja nuoren näyttelijälupaus Benjamin Willamon tähdittämä musiikkivideo.

“Tämä on tärkeä kappale. Se syntyi sana kerrallaan. Kirjoitin elämän mittaisesta saavuttamattomasta rakkaudesta. Rippileiristä, abivuodesta, Tervasaaren vapusta ja puistosta. Kappale tuntui levyn avausraidalta. Toivoin levy-yhtiöltä kappaleesta musiikkivideota. Tuntui, että tämä koko matka haluaa herätä visuaalisesti henkiin. Rakkauden etsimistä on tehty myös itseään kohti”, Aleksanteri kertoo kappaleesta ja videosta.